Valikko
FI SV EN DE FR

Outi Honkatukia: EU:n ilmastojohtajuus perustuu esimerkillä johtamiseen ja luotettavuuteen

EU2019FI 10.7.2019 11.33
Kolumni
Outi Honkatukia
Kuva: Olli Häkämies

Ilmastojohtajat ovat Parisiin ilmastosopimuksen solmimisen jälkeen vaihtuneet. Nyt pienet saarivaltiot johtavat, EU, Kiina ja Kanada johtavat, kaupungit johtavat, yritykset johtavat ja lakkoilevat koululaiset johtavat. Ilmastopolitiikkaa voi siis johtaa, vaikkei olisikaan suuri. Tämä on hyvä uutinen myös EU:lle.

Vuonna 2015 solmittu Pariisin ilmastosopimus on yhteistyön ja ilmastodiplomatian voimannäyttö ja monella tapaa historiallinen. Se on oikeudellisesti sitova valtiosopimus, joka vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ja sisältää kaikille maille yhteisen tavoitteen rajata maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahden asteen.

Parisiin sopimuksen synty oli ehkä mahdollista vain silloin vallinneessa geopoliittisessa tilanteessa. Nyt tähdet ovat uudessa asennossa, ja se vaatii vahvempaa johtajuutta myös Euroopan unionilta.

EU on kiistaton johtaja sitoumusten toimeenpanossa

EU:ssa talouskasvun ja päästöjen välinen irtikytkentä on jo toteutunut eli EU:n päästöt ovat laskeneet samalla kun talous on jatkanut kasvuaan. EU on kiistaton johtaja sitoumusten toimeenpanossa: EU:n päästöt ovat 2020-tavoitteen alittavalla polulla ja sen 2030-tavoitteita koskeva lainsäädäntö on toimeenpantu. EU:n oma toiminta osoittaa myös sen, miten lainsäädännön toimeenpano avittaa kunnianhimoa.

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa EU puhuu yhdellä äänellä. Tämä edellyttää EU:n kantojen koordinointia ennen neuvotteluja. EU:n ympäristöministerit hyväksyvät neuvoston päätelmät, joista muodostuu EU:n neuvottelumandaatti YK:n ilmastokokouksiin. Jäsenmaiden näkemyseroja sovitellaan ensin virkamiestasolla, kun taas poliittisesti vaikeimpia kysymyksiä ratkovat ministerit. On selvää, että 28 maan näkemysten yhteensovittaminen vaatii kompromisseja. Osa jäsenmaista odottaa neuvoston päätelmiltä korkeampaa kunnianhimoa ja vahvempaa ilmastojohtajuutta, kun taas toiset painottavat maailmanlaajuisia toimia ja kilpailukykyä. Vastaus tähän ei ole joko tai vaan sekä että.

Ilmastopolitiikasta vastaavat ministerit julkistavat EU:n neuvottelumandaatin hyvissä ajoin ennen joulukuussa pidettävää Chilen ilmastokokousta. EU siis kertoo avoimesti kaikille neuvotteluosapuolille ennen neuvottelujen aloittamista, mitä se neuvotteluissa tavoittelee ja mihin se voi enintään suostua. Avoimuus ja läpinäkyvyys ovat tärkeitä arvoja, mutta onko tällainen koko neuvottelustrategian paljastaminen paras keino saavuttaa omat päämäärät? Ja kutistaako se EU:n ministerit YK:n ilmastokokouksissa lähinnä statisteiksi, kun kannat on jo ennalta kiveen hakattu eikä neuvotteluvaraa ole?

Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa EU:n vahvuus on kyky tarjota ratkaisuja ja rakentaa siltoja eri maaryhmien kantojen välillä. Vuonna 2015 EU yhdisti voimansa pienten saarivaltioiden ja vähiten kehittyneiden maiden kanssa ja ajoi vahvaa oikeudellisesti sitovaa sopimusta, jossa on kaikille yhteiset säännöt ja päästövähennystavoitteiden kunnianhimoa kirittävä mekanismi. Viime Vuonna Katowicessa saatiin Pariisin sopimukselle kaikille osapuolille yhteiset toimeenpanosäännöt.

Ilmasto huomioitava kaikessa politiikassa

EU pyrkii jatkuvasti huomioimaan ilmaston paremmin eri politiikan alueilla. Ilmastodiplomatian merkitys on nyt laajempi kuin koskaan ennen. Ilmastonmuutoksen ja turvallisuuden välinen yhteys ymmärretään paremmin. Ilmastopolitiikka ja kauppapolitiikka linkittyvät vahvasti. Kuten esimerkiksi Mercosur-sopimuksen ehdot osoittavat, EU haluaa solmia uusia kauppasopimuksia vain Pariisin sopimuksen tavoitteisiin ja sen toimeenpanoon sitoutuneiden maiden kanssa.

EU:n johtajuus näkyy myös ilmastorahoituksessa; EU on vahvasti sitoutunut saamaan liikkeelle rahoitusta kehitysmaiden ilmastotoimiin myös tulevaisuudessa. Siirtyminen hiilineutraaliin talouteen on mittaluokaltaan niin suuri investointihaaste, ettei sitä ole mahdollista tai järkevääkään toteuttaa yksinomaan julkisin varoin. Siksi EU painottaa politiikkajohdonmukaisuuden ja hyvän toimintaympäristön merkitystä: uusiutuvan energian tukeminen kehitysyhteistyövaroilla on hidasta ja tehotonta, jos samaan aikaan kohdemaa itse kannustaa fossiilisten energialähteiden käyttöön. EU toimii vahvasti myös sen puolesta, että kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten energiainvestoinnit suuntautuisivat uusiutuvaan energiaan fossiilisen sijaan. Päästökauppajärjestelmät ja muut markkinamekanismeja hyödyntävät ohjauskeinot auttavat vähentämään päästöjä markkinaehtoisesti, mutta on selvää, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja vähiten kehittyneiden maiden ilmastotoimet eivät etene ilman julkista rahoitusta.

Neuvottelukumppanina EU on luotettava ja asiakeskeinen. Luotettavuus tulee siitä, että EU toteuttaa antamansa päästövähennys- ja rahoituslupauksensa. EU vie asettamansa päästövähennystavoitteet lainsäädäntöön ja seuraa niiden toimeenpanon etenemistä. EU:lla on pitkä kokemus ohjauskeinojen, kuten päästökaupan, toimeenpanosta ja sen tietotaitoa voitaisiin hyödyntää maailmalla laajemminkin. EU:n asiakeskeisyys ei ole pahe, vaikka sen takia EU voi näyttäytyä tylsänä – ainakin jos sitä verrataan ilmastoneuvottelujen räiskyvimpiin persoonoihin.

Ilmastoneuvottelut ovat tärkeitä, mutta ilmastotoimien toimeenpano on vielä tärkeämpää. Ei-valtiollisten toimijoiden merkitys kasvaa, kun yritykset, kaupungit ja aluetason toimijat jatkavat edistyksellistä ilmastopolitiikkaansa niin EU:ssa kuin EU:n ulkopuolellakin. Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteen kannalta ratkaisevia tekijöitä ovat teknologiakehitys, uusiutuvan energian kilpailukyky, investoijien ja kuluttajien päätökset sekä markkinat. Tämä reaalimaailmassa tapahtuva kehitys on hyvä pitää mielessä myös nyt, kun valmistaudutaan Santiagossa Chilessa pidettävään 25. osapuolikokoukseen ja YK:n pääsihteerin ilmastohuippukokoukseen New Yorkissa.

Outi Honkatukia, ilmastoasioiden pääneuvottelija, ympäristöministeriö