Valikko

Sonya Walkila: Euroopan unionin perusoikeuskirja – 10 vuotta osana eurooppalaista oikeutta, elämää ja arvoja

EU2019FIOikeusministeriö 29.11.2019 8.43
Kolumni

Perusoikeuksien oikeudellisen aseman ja merkityksen vahvistumisessa Euroopan unionissa saavutettiin ratkaiseva käänne kymmenen vuotta sitten. Vaikka perusoikeuksien merkitys unionissa ja sen oikeudessa oli jo ennen tätä voimistunut hiljalleen, Euroopan unionin perusoikeuskirja sai vasta Lissabonin sopimuksella joulukuussa 2009 saman oikeudellisen arvon kuin EU:n perussopimukset. Perusoikeuskirjasta tuli siten oikeudellisesti sitova, ja sen määräykset alkoivat velvoittaa EU:n julkisen vallan lisäksi myös jäsenvaltioita sekä niiden tuomioistuimia ja viranomaisia EU-oikeuden soveltamisalalla.

Perusoikeuskirja osana EU:n sitovaa oikeutta

Perusoikeuskirja on arvokompassi, joka ilmentää niitä yhteisiä eurooppalaisia arvoja, oikeuksia ja vapauksia, jotka on tarkoitettu ohjaamaan kaikkea EU:n toimintaa ja sen säädännön sisältöä. Samalla perusoikeuskirja symboloi yhteistä eurooppalaista identiteettiämme ja on konkreettinen osoitus kuulumisestamme arvoyhteisöön, jossa kunnioitetaan perusoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta.

Perusoikeuskirjan voima piilee nimenomaan sen oikeudellisesti sitovassa luonteessa – se ei ole pelkästään poliittinen julistus vaan osa unionin sitovaa (primaari)oikeutta. EU-oikeuden soveltamisalalla perusoikeuskirjaa sovelletaan suoraan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, viranomaistoiminnassa ja kansallisessa lainvalmistelussa. Näin se tarjoaa myös yksilöille oikeuksia, joihin nämä voivat suoraan vedota.

Unionin tasolla perusoikeuskirjan oikeudellisen sitovuuden vaikutukset näkyivät selvimmin ensin EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Ennen vuotta 2009 EU-tuomioistuin arvioi perusoikeuksia ja niiden käytännön vaikutuksia vain joissakin yksittäisissä tuomioistuintapauksissa ja niissäkin varovaisin sanakääntein. Tällä hetkellä perusoikeuskirjaan vedotaan kuitenkin jo noin joka kymmenessä ennakkoratkaisupyynnössä, eikä tuomioistuin ole arkaillut arvioida sen enempää jäsenvaltioiden kuin unionin omankaan säädännön suhdetta perusoikeuskirjan tarjoamaan suojaan.

EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö on heijastunut myös unionin lainsäädäntöön. Esimerkiksi oikeus poistaa tiedot (oikeus tulla unohdetuksi), jonka tuomioistuin vahvisti vuonna 2014 antamassaan Google Spain -tuomiossa, edusti uutta henkilötietojen ja yksityisyyden suojaan perustuvaa digitaalisen ajan oikeutta. Se sisällytettiin tuomion seurauksena myöhemmin EU:n yleiseen tietosuoja-asetukseen. Perusoikeudet ovat vahvistaneet myös väärinkäytöksistä ilmoittajien suojaa (whistleblower) ja rikosten uhreja koskevaa EU:n lainsäädäntöä.

Perusoikeuskirja osana ihmisten arkea

Perusoikeuskirja on moderni perus- ja ihmisoikeusasiakirja, joka sisältää laajasti sekä poliittisia että sosiaalisia ja taloudellisia oikeuksia. Niihin lukeutuvat muun muassa ikääntyneiden henkilöiden oikeudet, taiteen ja tutkimuksen vapaus, vammaisten sopeutuminen yhteiskuntaan ja esimerkiksi oikeus työnvälityspalveluihin. Lisäksi perusoikeuskirjassa on joukko uudempia oikeuksia, joille ei löydy useinkaan vastinetta muista perus- ja ihmisoikeusasiakirjoista edes globaalilla tasolla. Näihin lukeutuvat muun muassa kloonauksen kielto, kuluttajansuoja, nimenomainen oikeus turvapaikkaan ja oikeus hyvään hallintoon.

Perusoikeuskirja edustaa EU:n integraatiokehityksessä siirtymää ensisijaisesti taloudellisesta toimijasta unioniksi, jonka keskiössä ovat sen kansalaiset. Lähes paradoksaalista on kuitenkin se, että suuri osa eurooppalaisista ei vielä tunne perusoikeuskirjaa eivätkä kansalaiset ole siten tietoisia kaikista niistä oikeuksista, joita unionin oikeus heille tarjoaa. Tästä syystä Suomi on edistänyt perusoikeuksien toteutumista ja näkyvyyttä EU-puheenjohtajakaudellaan esimerkiksi järjestämällä aiheesta Euroopan komission ja EU:n perusoikeusviraston kanssa 12. marraskuuta korkean tason tilaisuuden.

Perusoikeuskirja osana yhteisiä arvoja

EU-oikeuden soveltamisala on laajimmillaan kansallisella tasolla. Tästä syystä myös perusoikeuskirjan merkitys on vahvimmillaan nimenomaan kansallisten viranomaisten, lainvalmistelijoiden ja -säätäjien sekä tuomioistuinten työssä. Lisäksi kansalaisjärjestöt, ihmisoikeuspuolustajat ja lakimiehet ovat käytännössä usein lähimpänä puolustamassa yksilöiden oikeuksia ja siksi otollisessa asemassa vetoamaan perusoikeuskirjan takaamiin oikeuksiin.

Perusoikeuskirjan johdanto-osa päättyy virkkeeseen, jonka mukaan ”nämä oikeudet tuovat mukanaan vastuuta ja velvollisuuksia sekä muita ihmisiä että koko ihmiskuntaa ja tulevia sukupolvia kohtaan”. Meillä kaikilla on siis tärkeä osa yhteisten eurooppalaisten arvojen ja perusoikeuskirjan sisältämien oikeuksien vahvistamisessa, kun perusoikeuskirja astuu uudelle kymmenvuotistaipaleelleen.

Sonya Walkila, lainsäädäntöneuvos, oikeusministeriö