Valikko

Matti Nissinen: Ulkoministerit saapuvat Helsinkiin instituutioiden taitekohdassa

EU2019FIUlkoministeriö 27.8.2019 12.43
Kolumni

EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla Suomen EU-puheenjohtajakausi sijoittuu kiinnostavaan ajankohtaan.

Mikäli asiat etenevät syyskaudella suunnitellusti, seuraa Espanjan nykyinen ulkoministeri Josep Borrell italialaista Federica Mogherinia unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeana edustajana. Borrell saa johdettavakseen EU:n ulkosuhdehallinnon ja on seuraavat viisi vuotta ensisijaisessa vastuussa EU:n yhteisen ulkopolitiikan tuloksellisuudesta. Uuden komission ja ulkopolitiikan korkean edustajan myötä on hyvä tarkastella myös toimintatapoja – millä tavalla EU:n ulkopolitiikkaa ja sen toimeenpanoa saadaan kehitettyä.

Suomen tavoitteena on, että tulevalla korkealla edustajalla on jäsenmailta saatu vahva mandaatti edistää EU:n ulkopolitiikkaa. Korkealta edustajalta tulee kuitenkin samalla edellyttää tiivistä yhteydenpitoa jäsenmaihin, niiden kansallisten herkkyyksien tuntemista ja ulkosuhdehallinnon toiminnan läpinäkyvyyttä.

Monien arvioiden mukaan nyt olisi myös tarpeellista luoda todellinen sijaisuusjärjestely korkealle edustajalle. Vaihtoehtona on esitetty esimerkiksi sitä, että jäsenmaiden ulkoministerit voisivat useammin toimia korkean edustajan sijaisena ja samalla EU:n edustajana maailmalla. Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto on hiljattain toiminut tällaisessa roolissa Sudanin siirtymävaiheen tukemisessa, ja kokemukset ovat olleet hyviä.

Keskeistä on myös korkean edustajan vahva rooli komissiossa EU:n sisäisten ja ulkoisten politiikkojen yhteensovittajana. Euroopan unioni on ainutlaatuinen kansainvälinen toimija – sen keinovalikoima on moneen muuhun toimijaan verrattuna hyvin laaja. Ulkopolitiikan ohella EU on vahva toimija esimerkiksi kauppapolitiikassa ja kehityspolitiikassa. Näiden politiikkalohkojen saumattomassa yhteistoiminnassa piilee EU:n globaalin roolin onnistumisen mahdollisuus.

Tärkeintä on poliittinen tahto toimia yhdessä

Ongelmana on jo pidempään ollut, että unioni ei ole kyennyt hyödyntämään potentiaaliaan täysimääräisesti. EU:n ulkopoliittisen toiminnan valmistelu on edelleen hajanaista ja yhä useammin riitaista. Usein unioni on kansainvälisellä kentällä jäänyt vellomaan omiin sisäisiin kiistoihinsa, kun olisi ollut aika toimia. Yksittäisten jäsenmaiden kynnys estää EU:n toiminta yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on jatkuvasti matalammalla, eikä EU:n toiminnan halvaannuttamisesta koeta huonoa omaatuntoa.

Vaikka yhtenäisen linjan rakoilu on usein seurausta jäsenmaiden välisistä erimielisyyksistä tai maiden sisäpoliittisesta tilanteesta, olisi kyettävä vastaamaan myös unioniin kohdistuviin ulkoisiin vaikutuspyrkimyksiin. Kolmansien maiden vaikutusyritysten tavoitteena on syventää jakolinjoja EU:n sisällä sekä heikentää EU:n kykyä päätöksentekoon ja samalla yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamista.

EU:n ulkopolitiikan onnistumisen kannalta keskeistä on jäsenmaiden poliittinen tahto toimia yhdessä. Yhtenäisyyden puuttuessa on yksimielisyyteen nojaavan ulkopolitiikan tekeminen hyvin vaikeaa. Mahdollisuuksia EU:lla ulkopolitiikassaan toki on, mutta ne edellyttävät yhdessä toimimisen arvostuksen palauttamista ja päätöksentekijöiden määrätietoisuutta. Myös päätöksentekojärjestelmää on tarvittaessa kyettävä uudistamaan.

Suomi on EU-politiikkansa pitkän linjan mukaisesti valmis tarkastelemaan päätöksenteon tehostamista yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Suomen mukaan määräenemmistöpäätösten käytön lisääminen yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vahvistaisi EU:n ulkoisen toiminnan tehokkuutta ja uskottavuutta. Niissä asioissa, joista päätetään yksimielisesti, jäsenvaltiot voisivat käyttää mahdollisuutta niin sanottuun rakentavaan äänestämästä pidättymiseen. Tällöin koko unionin toiminta ei estyisi yksittäisen jäsenmaan jäädessä päätöksenteon ja toiminnan ulkopuolelle.

On ilmeistä, että EU:n vahvemmalle roolille olisi yhä enemmän tilausta kansainvälisen sääntöpohjaisen järjestelmän ja suurvaltasuhteiden murroksessa. EU voi onnistuessaan olla johtava rauhan, demokratian ja ihmisoikeuksien edistäjä maailmassa.

Gymnichissä rakennetaan perustaa yhteiselle ulkopolitiikalle

EU:n ulkoministerit kokoontuvat elokuun lopussa Helsinkiin epäviralliseen kokoukseen, niin sanottuun Gymnichiin. Osaan kokousta on kutsuttu myös Länsi-Balkanin maiden ulkoministerit. 

Gymnich-nimi juontaan juurensa siitä, että ensimmäinen epävirallinen EU-ulkoministerikokous pidettiin samannimisessä linnassa Saksassa vuonna 1974. Tällä kertaa ulkoministerit kokoontuvat Finlandia-talossa. Suomen edellisten puheenjohtajakausien Gymnich-kokoukset järjestettiin Saariselällä (1999) ja Lappeenrannassa (2006).

Gymnich-kokouksen puheenjohtajana ja asialistan määrittäjänä toimii korkea edustaja. Käytännön järjestelyt puolestaan ovat puheenjohtajavaltion vastuulla. Ulkoministeriö on valmistellut kokousta yhdessä muiden yhteistyötahojen kanssa usean kuukauden ajan.

Epävirallisen luonteensa vuoksi Gymnich tarjoaa ministereille mahdollisuuden käydä luottamuksellista keskustelua ajankohtaisista kansainvälisistä aiheista. Vaikka 28 jäsenmaan ministerikokous ei olekaan millään tavanomaisella mittapuulla arvioituna vapaata jutustelua, on kyseessä yksi harvoja mahdollisuuksia käydä vapaampaa näkemystenvaihtoa ministereiden kesken ja sillä tavoin rakentaa perustaa unionin yhteiselle ulkopolitiikalle. Tätä dialogia Suomi haluaa osaltaan edesauttaa. EU:n yhtenäisyyden edistäminen on keskeinen tavoite Suomen puheenjohtajakaudella.

Matti Nissinen, yksikönpäällikkö, EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yksikkö, ulkoministeriö