Menu

Liisa Leppävirta: ”Kyse on EU:n tulevaisuudesta” – Miten unionin avoimuutta tulisi kehittää?

EU2019FIOikeusministeriö 2.10.2019 16.30
Kolumni
Kuva: oikeusministeriö

Avoimuuden edistäminen Euroopan unionissa on ollut Suomelle keskeinen kysymys läpi EU-jäsenyyden. Liittyessään unioniin Suomi jätti liittymissopimukseen julistuksen, jonka mukaan Suomi jatkaa hallintokulttuuriinsa kuuluvan julkisuusperiaatteen soveltamista EU:n jäsenenä. Tämä lausuma on ohjannut Suomen toimintaa EU:ssa jo yli 20 vuoden ajan.

Puheenjohtajana avoimuutta edistämässä

Avoimuuden lisääminen on ollut Suomen keskeinen tavoite myös aiemmilla puheenjohtajakausilla. Suomi on lähestynyt aihetta laaja-alaisesti. Vuonna 1999 ajankohtaista oli muun muassa EU:n avoimuusasetusta koskevien neuvottelujen edistäminen. Vuoden 2006 toimien keskiössä oli ministerineuvoston lainsäädäntöasioita käsittelevien istuntojen avaaminen seurattaviksi verkossa. Samalla linjalla jatketaan tälläkin kaudella.

EU-piireissä usein kuultavan sanonnan mukaan puheenjohtaja ei tee agendaa, vaan agenda tekee puheenjohtajan. Myös avoimuusasioissa vuoden 2019 puheenjohtajakauden toimet valikoituivat ajankohtaisten ja meneillään olevien keskustelujen perusteella. Tavalla tai toisella käynnissä olevia keskusteluja ovat olleet avoimuusrekisterin eli niin sanotun lobbarirekisterin laajentaminen ja lainsäädäntöasioiden julkisuuden lisääminen. Suomi pyrkii edistämään molempia hankkeita puheenjohtajakaudellaan.

Ministerineuvoston keskustelujen seurattavuuden parantamista jatketaan lisäämällä julkisten keskustelujen määrää, tällä kertaa myös muissa kuin lainsäädäntöasioissa. Suomi on ensimmäinen puheenjohtajamaa, joka alkaa toteuttaa uutta vuosien 2019–2024 strategista ohjelmaa neuvoston työssä. Neuvoston eri kokoonpanoissa keskustellaan siitä, miten EU:n toimintaa eri sektoreilla tulisi kehittää. Erityisesti näitä keskusteluja voi seurata verkkolähetyksinä.   

Pohdintaa avoimuuden tulevaisuudesta

Institutionaaliseen taitekohtaan sijoittuva puheenjohtajakausi tarjoaa mahdollisuuden käydä myös tulevaisuuteen luotaavaa keskustelua. Kautta valmisteltaessa oikeusministeriö järjesti Helsingin yliopiston kanssa työpajan, jossa keskusteltiin ajankohtaisista EU-asioista ja pohdittiin yhdessä teemoja, jotka voisivat tai joiden tulisi nousta esiin Suomen puheenjohtajakaudella. Työpajan pohjalta päätettiin järjestää yliopiston ja puheenjohtajan yhteinen EU:n avoimuuden tulevaisuutta käsittelevä seminaari syyskuussa Brysselissä.

Seminaari keräsi paikalle täyden salin asiasta kiinnostuneita tahoja: jäsenvaltioiden, unionin toimielimien ja kansalaisyhteiskunnan edustajia sekä yliopistoväkeä ja toimittajia.

Päivän ensimmäinen paneelikeskustelu keskittyi avoimuuteen unionin demokraattisuuden turvaajana. EU-tuomioistuimessa lukuisia EU:n asiakirjajulkisuussääntelyyn liittyviä kanteita ajanut asianajaja Onno Brouwer käytti hyvän puheenvuoron siitä, miksi hän kokee unionin avoimuuden niin tärkeäksi asiaksi, että sovittaa näiden asioiden ajamisen kiireiseen aikatauluunsa.

Myöhemmin lavalle pääsivät EU:n toimielinten edustajat ja kansalaisyhteiskunnan toimijat, ja keskusteluissa pureuduttiin syvemmälle EU:n asiakirjajulkisuuskysymyksiin. Puheenvuorot osoittivat, että keskeistä on pyrkiä löytämään tasapaino toisaalta toimielimen tehokkaan työskentelyn ja toisaalta osallistumisen mahdollistavan avoimuuden välillä. Kahvitauolla käytiin intensiivisiä keskusteluja ja luettiin yhdessä EU:n toimielinten asiakirjajulkisuutta säätelevän avoimuusasetuksen artikloja. Kun samasta aihepiiristä kiinnostuneita juristeja kerätään riittävästi yhteen, keskustelut muuttuvat helposti intensiiviseksi juristeriaksi.  

Tilaisuuden lopuksi Euroopan oikeusasiamiehen edustaja muistutti, mistä asiassa loppujen lopuksi on kyse: Euroopan tulevaisuudesta. Se, että kansalaiset ja kansalaisjärjestöt kyselevät EU:n toiminnasta, on hyvä merkki, koska se kertoo meille, että ihmiset ovat kiinnostuneita EU:sta. Kaiken tiedon ei tule olla julkista, mutta tietoa pitää olla saatavilla riittävästi, jotta se tukee EU:n päätöksenteon demokraattisuutta ja mahdollistaa osallistumisen.

EU:n avoimuusasetuksen uudistamisesta on neuvoteltu tuloksetta viimeksi monta vuotta sitten. Tämän jälkeen laajapohjaista keskustelua unionin avoimuuden tulevaisuudesta ei juurikaan ole käyty. Seminaari tarjosi alustan tällaisille keskusteluille. Tauoilla kuulikin todettavan, että tilaisuus on kerännyt kaikki ”avoimuusnörtit” pitkästä aikaa yhteen vaihtamaan ajatuksia.

Teemaan sopivasti keskustelu EU:n avoimuuden tulevaisuudesta haluttiin käydä mahdollisimman osallistavasti ja avoimesti. Jos siis jäi tilaisuus huomaamatta, tallenne on saatavissa neuvoston verkkosivuilla.

Liisa Leppävirta
EU-erityisasiantuntija