Valikko

Muuttoliikkeen hallinta on EU:n ja sen kumppanien yhteistyötä

Maailmanlaajuiset muuttoliikkeet ovat voimistuneet 2000-luvulla, ja kehitys jatkuu samansuuntaisena. Jotta muuttoliikettä voidaan hallita, tarvitaan toimenpiteitä niin EU:n sisällä ja ulkorajoilla kuin myös sen ulkopuolella. EU:n täytyy tehdä määrätietoisesti yhteistyötä kumppanimaiden kanssa.

EU pyrkii vaikuttamaan siihen, että sen ulkopuolella hallitsematonta muuttoliikettä aiheuttavat tekijät vähenevät. Tämä tarkoittaa esimerkiksi paikallisten tulevaisuudennäkymien parantamista, ilmastonmuutoksen vastaista työtä ja nuorisotyöttömyyden kitkemistä. Tyttöjen ja naisten koulutukseen panostamalla pyritään myös hillitsemään väestönkasvua.

Muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vaikuttamisesta sekä eri muuttoliikereittien tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä on keskusteltu Suomen puheenjohtajakaudella muun muassa turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden korkean tason työryhmässä. Työryhmä edistää myös EU:n yhteistyötä tärkeiden kumppaneiden, kuten Afrikan maiden ja Afrikan unionin kanssa.

Tavoitteena muun muassa suojelun tarjoaminen tehokkaasti sitä tarvitseville sekä sujuva paluu- ja palauttamispolitiikka

Yhteisen turvapaikkajärjestelmän uudistusta ei saatu valmiiksi päättyneellä lainsäädäntökaudella, joten tämä elintärkeä työ jatkuu uuden komission johdolla. Suomen puheenjohtajakaudella uudistusta on edistetty temaattisin ja käytännönläheisin keskusteluin, joissa on pyritty löytämään yhteisiä tavoitteita ja lisäämään ymmärrystä kansallisista käytännöistä.

Tällä hetkellä kaikki turvapaikanhakijoiden lähtömaat eivät ole halukkaita ottamaan vastaan kansalaisiaan, joille ei ole myönnetty turvapaikkaa Euroopasta ja jotka eivät palaa vapaaehtoisesti. Tilanteen ratkaisemisessa tärkeitä ovat paitsi kunkin EU-jäsenmaan kahdenväliset ulkosuhteet myös EU:n solmimat takaisinottosopimukset ja muut yhteistyöjärjestelyt.

EU pyrkii ratkaisemaan palautuksiin liittyviä ongelmia muun muassa erilaisten yhteistyön kannustimien, kuten viisumipolitiikan avulla. Suomi on neuvoston puheenjohtajana käynnistänyt keskustelun siitä, onko mahdollisuuksia hyödyntää kauppapolitiikkaa muuttoliikeyhteistyössä tinkimättä EU:lle tärkeistä vapaan kaupan periaatteista.

Tärkeää on myös edistää palaajien uudelleenkotoutumista ja sitä kautta lisätä vapaaehtoista paluuta ja sen pysyvyyttä. Tässä jäsenmaiden yhteistyön tiivistämisestä ja paremmasta koordinaatiosta olisi hyötyä, sillä nykytilanteessa uudelleenkotoutumisen tukemisen käytännöt vaihtelevat huomattavasti eikä eri toimijoiden tarjoama tuki useinkaan muodosta toimivaa kokonaisuutta.

Pakolaisten uudelleensijoittaminen eli kiintiöpakolaisten vastaanotto voisi tulevaisuudessa olla yleisempi keino tarjota suojelua EU-jäsenmaista. Suojelun tarpeen arviointi siirtyisi lähemmäs alkuperämaita, ja ihmissalakuljettajien toimintaedellytykset heikkenisivät. Tällöin myös mahdollinen paluu ja uudelleenkotoutuminen helpottuisivat niille, jotka eivät suojelua tarvitse.

Uudelleensijoittaminen voi myös toimia työkaluna EU:n lähialuekumppanuuksissa, kuten jo tällä hetkellä osana EU:n ja Turkin välisiä yhteistyöjärjestelyjä. Suomen kaudella on keskusteltu jäsenvaltioiden yhteistyön tiivistämisestä ja keinoista, joilla uudelleensijoittamisen määriä saataisiin EU:n tasolla kestävästi nostettua.

Muuttoliikkeen hallinta vaatii kattavia toimia

Muuttoliikkeen hallinta oli yksi Junckerin komission poliittisista painopisteistä. Tärkeimpänä tavoitteena on ollut lähestyä muuttoliikekysymystä kokonaisvaltaisesti, ja tämä näkökulma on jo vakiintunut viime vuosien EU-keskusteluissa.

Uusi komissio tulee puheenjohtajansa Ursula von der Leyenin mukaan lähestymään menneellä lainsäädäntökaudella ratkaisemattomaksi jääneitä kysymyksiä uudella tavalla osana laajempaa kokonaisuutta (”New Pact on Migration and Asylum”).

Lisätietoja

johtava asiantuntija Katri Niskanen, p. +358 295 488 672, katri.niskanen(at)intermin.fi