Eurooppaministeri Adlercreutzin puhe Eurooppa-päivän tapahtumassa 7. toukokuuta keskustakirjasto Oodissa

Eurooppaministeri Anders Adlercreutz puhui Eurooppa-päivän tapahtumassa 7. toukokuuta 2024 keskustakirjasto Oodissa, Helsingissä.

Hyvät ystävät,
 
Tänä vuonna vietämme Eurooppa-päivää hieman etuajassa, mutta tämänhän emme anna haitata menoa. Eurooppaministerinä olen ehkä vähän jäävi, myönnettäköön – mutta minun mielestäni voisimme viettää Eurooppa-viikkoa, tai miksei jopa Eurooppa-kuukautta! Eurooppa on juhlimisen arvoinen asia.
 
Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen lähes 30 vuotta. Ensi vuonna saamme juhlia pyöreitä vuosikymmeniä jäsenenä. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että monelle suomalaiselle EU-Suomi on ainoa Suomi, joka tunnetaan. Jäsenyys on monella tapaa osa identiteettiämme. EU-jäsenyys on monelle itsestäänselvyys.
 
On hienoa, että Suomi on asettunut osaksi suurempaa joukkoa maita, joita yhdistää maantieteellisen sijainnin lisäksi yhteinen arvopohja ja halu turvata alueellamme rauha sekä halu rakentaa vaurautta. Samalla suhtautuminen jäsenyyteen itsestäänselvyytenä voi olla myös hieman riskialtista: nykymaailmassa on tärkeää muistaa, että hyvää kannattaa oikeasti puolustaa ja vaalia. Viime vuosien aikana olemme saaneet useita muistutuksia siitä, että mitään ei loppujen lopuksi voida pitää itsestäänselvyytenä. Kaikki voi myös muuttua.
 
Ennen kuin Suomi liittyi Euroopan unioniin, järjestettiin kansanäänestys, jossa kysyttiin yksinkertaista kysymystä: Tulisiko Suomen liittyä EU:hun vai ei?
 
Käytiin kampanjoita puolesta ja vastaan, ja me suomalaiset saimme käydä vaaliuurnilla kertomassa mielipiteemme. Tämä oli siis vuotta 1994, ja satuin itse juuri tuolloin elämään eurooppalaista unelmaa. Olin nimittäin sen vuoden vaihto-opiskelijana Barcelonassa. Opiskelin arkkitehtuuria, opettelin espanjaa ja haaveilin rajattomasta maailmasta, täynnä mahdollisuuksia. Aika lailla siis sellaisesta maailmasta, jonka EU-jäsenyytemme myötä meille suomalaisille avautuikin. Minulle siis valinta oli tuolloin yhtä selvä kuin tänään: Suomen paikka on EU:ssa.
 
Ennen kuin olimme EU:n jäseniä, Eurooppa oli täynnä rajoja. Ei ollut euroa, vaan kaikilla mailla oli omia valuuttoja, joiden vaihtokurssit vaihtelivat päivittäin. Matkustaminen ja liikkuminen oli täysin erilaista kuin nykyään. Passintarkastukseen piti jonottaa siellä ja täällä, ja toiseen maahan muuttaminen työn tai opiskelun vuoksi oli monimutkaista. Maailma oli yksinkertaisesi mutkikkaampi paikka.
 
Ei myöskään ole kovin montaa vuotta siitä, kun piti varmistaa, että matkapuhelimen verkkovierailutoiminto oli kytketty pois päältä, kun matkusti toiseen Euroopan maahan. Se, että liittymämme nykyään toimivat automaattisesti ja ilman lisäkustannuksia ympäri EU:ta tuntuu nyt itsestäänselvyydeltä, mutta näin ei ole aina ollut.

Totumme nopeasti siihen, että asiat toimivat ongelmitta riippumatta siitä, missä olemme. Joskus on ihan hyvä pysähtyä miettimään, miksi näin on. Näin Eurooppa-päivän alla meillä on mielestäni erityisen hyvä syy pysähtyä hetkeksi ja iloita siitä, mitä kaikkea EU on meille antanut.

Euroopan unioni perustettiin aikoinaan siksi, että Euroopassa haluttiin säilyttää rauha. EU on siis rauhanprojekti. Vaikka me unionin jäsenmaat olemme onnistuneet rauhan vaalimisessa, aivan EU:n rajan toisella puolella on sota. Sen ainoa syypää on Venäjä. Sota ja väkivalta on saatava loppumaan – ja se onnistuu parhaiten yhdessä. Siksi EU:lla on tärkeä rooli myös naapurimaissamme. EU:n rajojen ulkopuolelle jäävät maat elävät Venäjän jatkuvan paineen alla. On hybridivaikuttamista, miehitystä, ja jopa avointa sotaa. Siksi työskentelemme EU:n laajentumisen edistämiseksi. Siksi meidän on autettava Ukrainaa niin kauan, kunnes ukrainalaiset voittavat sodan Venäjää vastaan. Ja siksi meidän on työskenneltävä sen eteen, että niin Ukraina kuin muut EU:n ehdokasmaat voivat edetä jäsenyyspolullaan ja tehdä tarvittavat uudistukset sekä täyttää vaadittavat kriteerit, jotta EU-jäsenyys voisi aikanaan toteutua.

EU muodostaa myös maailman suurimmat sisämarkkinat. Tämä tarkoittaa, että me voimme päätöksillämme ja toimillamme oikeasti vaikuttaa ympäröivään maailmaan – kun me EU:ssa esimerkiksi asetamme tiettyjä standardeja, muun maailman on sopeuduttava ja muututtava. Toimivista sisämarkkinoista on pidettävä huolta. Ja yhtä lailla meidän on jatkettava yhteisten arvojemme, kuten oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien edistämistä niin EU:ssa kuin globaalisti.

EU:n toimintakyvystä on huolehdittava, jotta EU myös tulevaisuudessa toimisi mahdollisimman hyvin. Joten kysymys siis kuuluu: mitä sinä ja minä voimme konkreettisesti tehdä, jotta EU:sta tulisi entistäkin parempi?

Tänä vuonna vastaus on hyvinkin yksinkertainen: äänestää Euroopan parlamenttivaaleissa! Ja tietenkin niin, että annat äänesi ehdokkaalle, jonka tavoitteena on kehittää EU:ta parempaan suuntaan.

Meillä suomalaisilla on hyvä maine EU:ssa: meitä pidetään pragmaattisina ja ratkaisukeskeisinä. Siksi meillä on myös enemmän vaikutusvaltaa kuin kokomme tai lukumäärämme antaisi ymmärtää. Monet suomalaiset europarlamentaarikot ovat osoittaneet, että heillä oikeasti on mahdollisuus vaikuttaa asioihin siten, että lopputulos on Suomen – ja koko EU:n – kannalta parempi. Sinä ja minä voimme äänestämällä vaikuttaa siihen, että tällaiset EU:ta eteenpäin vievät voimat ovat edustettuina seuraavassa parlamentissa.

Lopetan tämän puheenvuoron siis siihen, mistä aloitinkin – iloitkaamme kaikesta hyvästä, mitä EU on meille tuonut. Juhlistakaamme yhteistä unioniamme. Hyvää Eurooppa-päivää teille kaikille! Ja muistakaa äänestää eurovaaleissa.